Parempia opinnäytetekstejä yhteisvoimin

Vuosi vaihtui ja tekstinteko jatkuu. Moni korkeakouluopiskelija aloittelee kandidaatin- tai maisterintyötään ja miettii edessä olevaa kirjoitusurakkaa. Oppineisuus kun pitää osoittaa myös sanallistamalla tekemisensä. On asetettava sanat tekojen kuvastimeksi, jotta toisetkin pääsevät saavutuksesta osallisiksi.

Kun itse aikanani kirjoitin graduani, ei tekstinohjausta ollut saatavissa. Sisällönohjaajat kiinnittivät (ja kiinnittävät yhä) tekstiin vaihtelevasti huomiota. Oma graduohjaajani oli työssään erinomainen ja tuki prosessiani merkittävästi. Työni puutteet lankesivat toki omalle kontolleni. Opin silti ohjaajani avulla kirjoittamisesta ja vähän ohjaamisestakin.

Tekstinohjaus on sittemmin tullut tutuksi, kun olen vuosien mittaan ohjannut lähes tuhatta opinnäytteen kirjoittajaa kohti toimivaa opinnäytetekstiä.

Olen työssäni kokenut, että moni heistä on kaivannut tekstimatkalleen tien tuntevaa kumppania. Sellaista, joka kannustaa ja auttaa rämpimisvaiheessa vaeltavaa ottamaan haltuun tarpeelliset tiedot ja taidot. Tekstinohjaajana olen saanut kulkea rinnalla joskus hetken, joskus reitin alusta loppuun. Yhdessä matka on taittunut ketterämmin ja hauskemmin kuin yksin rämpien.

Yhdessä on helpompaa opetella tutkimusviestinnän konventioita eli vakiintuneita piirteitä. Yksi yhdessä opettelun paikka on opintopiiri. Se mahdollistaa vertaispalautteen ja ohjaajan palautteen, antaa työskentely- ja lähdevinkkejä, tarjoaa tilan keskustelulle ja jakamiselle rennossa ilmapiirissä.

512px-Study_in_group_in_the_HHS_library

Kannustavassa ryhmässä on turvallista testata valintojaan ja työstää keskeneräisiä tekstejään – tai vaikka rämpiä ja ponnistaa surkeiden versioiden kautta kelpo tekstiin. Opintopiirissä toimitaan yhteisvoimin, jotta saadaan parempia opinnäytetekstejä.

Ohjaajatkin saisivat yhdistää voimansa ja alkaa tosissaan ohjata yhdessä. Ihan käytännössä ja arjessa. Tavoitteena ei ole tuottaa ohjaajien mieltymysten mukaisia – heidän ”näköisiään” – töitä vaan auttaa ohjattavia löytämään itsenäisiä ratkaisuja.

Oppimisen ja kirjoittamisen ilo on hienoimpia löytöjä, joita opinnäytteen tekijä voi tehdä. Siinä ohjaaja voi olla suureksi avuksi.

Aion tänä vuonna panna tekstinohjauksesta kertyneet kokemukseni testiin ja järjestää eri vaiheissa opinnäyteprosessiaan oleville opintopiirejä. Viestitän niistä tuonnempana tarkemmin. Kiinnostuneet, olkaa kuulolla.

Rakkaat opinnäytteenne kanssa ahkeroivat, tehkää ilolla ja yhdistäkää voimanne. Keskustelkaa teksteistä(nne) ja kirjoittamisesta. Jakakaa toimivia käytänteitä, hyviä kokemuksiia.

Nostetta teksteihin.

Ihanaa ja antoisaa tekstivuotta 2016 kaikille kirjoittajille!

Kuva: Wikimedia Commons

Mainokset

Tekstinohjaajien suonenvetoa ja kimppakivaa

On tärkeää ja ihanaa, kun voi rakentaa ja jakaa yhdessä.

Yhdessä saamme aikaan enemmän kun opimme myös toisiltamme.

Juteltiin hiljattain perjantaipalaverissa kollegojen kanssa opinnäytteen tekijöiden tekstinohjauksesta. Meitä tekniikan alan kandidaattiseminaarin kirjoitusviestinnän opettajia ja tekstinohjaajia on Aallossa parhaillaan kahdeksan. Uiskentelemme ohjaajapoolissa. Pinnalla pysytään, vaikka joskus voi iskeä tekstisuonenveto. Orpo olo.

Tekstinohjauksen linjaukset ja prosessi ovat yhtenäiset, mikä tuo poolilaistenkin elämään ryhtiä ja turvaa. Jokainen kuitenkin ohjaa persoonansa ja kokemuksensa kautta, joten linjaukset ovat yleisiä. Yksittäisen tekstin palautteenannon hetkellä ohjaaja on yksin vastuussa teoistaan.

Koulutusohjelmat ja niiden toimintakulttuurit taas ymmärrettävästi eroavat toisistaan vahvastikin. Siinä missä tuleva koneinssi tutkii hitsaustekniikoita tai moottoreita, arkkitehdiksi opiskelevaa kiinnostavat puukerrostalot tai opiskelija-asunnot.

Taiteen ja suunnittelun opiskelijat voivat intoutua asustevaljaista, ergonomisesta rumpalintuolista tai kahvibrändin graafisesta ilmeestä. Joku sukeltaa tutkimaan opettajan karismaa, toista kiehtoo ristiriita taidekasvattajan ja vapaaehtoisauttajan roolien välillä.

Yhtä kaikki: moni kaipaa tukea ja vinkkejä pukeakseen tutkijan intohimonsa sanoiksi. Ytimessä on tarve tehdä työnsä näkyväksi niin itselle kuin muillekin. Tekstimatka ottaa aikansa ja tarvitsee pedagogisesti oivaltavaa – ja oivalluttavaa – ohjausta. Siksi yliopistot ja korkeakoulut tarjoavat sitä perustutkinnon suorittajille. Me tekstinohjaajat teemme työtämme, jotta opiskelijat saavuttaisivat intohimonsa (aluksi) hämärän kohteen.

Mistä tekstinohjaajan tekstisuonenveto sitten syntyy?

Suonta alkaa vetää eri syistä. Jokainen tekstinohjaaja tunnistanee näistä omansa:

  • kiire
  • tekstiruuhkat ja -piikit
  • oma perfektionismi
  • myönteisten rutiinien puute
  • kokemuksen puute
  • yksin tekemisen tuottama yksinäisyys ja epävarmuus.

Tekstinohjaajina kasvamme pestimme myötä. Tietoa voimme opiskella ja oppia. Taito taas kasvaa ajan mittaan, kun kokemus karttuu. Työssämme on paljon hiljaista tietoa, joka tulee kätevästi näkyväksi yhteisissä keskusteluissa. Hyviksi todetut käytännöt kannattaa vinkata kollegoille. Ne huonotkin kannustan jakamaan, vaikka kirpaisisikin. Opitaan kimpassa.

Ohjattavalla on lupa ja oikeus saada asiantuntevaa tekstinohjausta. Sitä muun muassa poolimme ohjaajat antavat. Meillä on siihen koulutus, ja kokemus kasvaa pelottoman tekemisen myötä. Kokeneemmat poolilaiset toimivat uusien kollegojen mentoreina, mikä rikastuttaa omaakin työtä. Itse nautin valtavasti niin ohjauksesta kuin mentoroinnista. Molemmissa on kyse auttamisesta.

Suosittelen tekstinohjaajille verkostoitumista niin oman alan kollegojen kanssa kuin yli koulutusalojen. Facebookissa on vetämäni ryhmä Opinnäytteen kirjoittamisen ohjaus, joka on epävirallinen ja -muodollinen keskustelun ja kehittelyn paikka.

ohjaustyonopas

Virikkeellisiksi työkaluiksi käyvät esimerkiksi Sanna Vehviläisen Ohjaustyön opas ja Kimmo Svinhufvudin väitös Opinnäytteen kirjoittaminen vuorovaikutuksena. Mari Murtosen arvio Vehviläisen oppaasta antaa osviittaa (Yliopistopedagogiikka 9.12.2014).

Kaltaiseni nomadit tekevät tätäkin työtä osin hofficeissaan eli kotitoimistoissaan tai omissa työhuoneissaan. Olo saattaa tuntua hetkittäin yksinäiseltä., ote kirvota. Tekstiputken tekstimassat aiheuttavat helposti tekstikrapulan. Sitä ei ole kiva potea yksin.

Parasta on tekstinohjaajien suora vuorovaikutus. Ehkäpä me tekstinohjaajat voisimme perustaa opintopiirejä! Yhdessä saamme aikaan enemmän ja parempaa. Kimppakivaa!

 

Tekstinohjaajan toiveita ja tunnustuksia

 

Aloittaminen on niin vaikeaa. Mä mieluummin vaikka tiskaan.

Mä en kestä, mä en jaksa sitä keskeneräisyyttä.

Kuka tuollaisia puhuu? Tekstinohjaaja vai hänen ohjauslapsensa? Itse asiassa nuo kokemukset ovat varmaan tuttuja monelle meistä. Tuhannesti tuttu tilanne voi alkaa jumittaa ja pahasti. Tekstityö ei lähde lentoon tai sen siivet taittuvat. Ideat vaikuttavat laimeilta, ajankäyttö holtittomalta.

Olen viikon aikana ollut taas niin tekstipaarmana kuin -kätilönäkin. Paarman pistovoima sysää kirjoitusprosesseja alkuun tai eteenpäin saamaan asiansa näkyväksi. Kätilö auttaa kirjoittajaa uskomaan asiaansa ja saamaan lopulta tekstinsä valmiiksi riittävän hyvin kuositettuna. Tekstinohjaajana näytän suuntaa, kuljen rinnalla, valan kirjoittajan luottamusta kykyynsä tuottaa kelpo tekstiä. Autan kirjoittajaa palvelemaan lukijaansa.

Paarmalla on pistovoimaa, kätilö tietää mitä tekee. Tekstinohjaajana vastaan myös ohjauksen ilmapiiristä ja rakennan mielikuvaa kirjoittamisesta. Olen siis pitojenvetäjä. Nämä kolme opettajan roolia sokraattiseen tapaan sopivat ohjaajankin rooleiksi.

Vaan miten paarma-kätilö-pitojenvetäjä-tekstinohjaajana itse selviydyn omien tekstieni kanssa? Elänkö niin kuin opetan?

editointi

Meno muistuttaa välillä vuoristorata-ajelua, mutta ajo on useimmiten hallinnassa ja tavoitteet selvinä. Täytyy silti myöntää, että ikiomissa tekstipidoissa voisin irrotella enemmänkin ja sietää paremmin tekstieni keskeneräisyyttä. Myönnän myös lykkäämisen sietämättömän houkutuksen, joka voi johtaa koukutukseen, jos en ole valpas.

Rohkeutta siis! Teenhän unelmieni työtä. Voin ohjaajana esimerkilläni näyttää, miten kirjoittamisen esteitä nujerretaan ja heivataan hidasteita tieltä.. Voin löytää kirjoittamisen ilon yhä uudelleen ja auttaa ohjattavianikin löytämään sen.

Unelmat ovat eteenpäin vievä voima. Niiden todeksi tekeminen palkitsee. Näin sanoi some-, digi- ja markkinointiviestinnän asiantuntija Johanna Hurmerinta tänään tuoreen On aika muuttua -kirjansa julkkareissa. Tarvitaan rohkeutta. Tarvitaan kanttia hypätä tuntemattomaan. Jokainen tekstinohjaus on työssäni hyppy tuntemattomaan, opintomatka ja upeimmillaan suuri seikkailu.

Unelmista, rohkeudesta ja elämänvoimasta keskustelen usein myös henkisen kasvun mentorini kanssa. Elämä on kaunis ja hauras, eikä sitä kannata haaskata tympeisiin toimiin. Elämä järjestää aivan varmasti myös vastuksia. Kirjoittaminen on minulle yksi tapa saada niistä niskalenkki ja kirkastaa ajatuksiani.

Kirjoittajana kuljen vaihtelevissa tekstimaastoissa ja karkaan sivupoluillekin, jos siellä on jotakin kiehtovaa. Teen kaiken aikaa valintoja tilanteiden mukaan. Rakennan paloista kokonaisuutta. Annan teksteilleni ääneni.

Lapsuudenperheessäni viestittiin elämän tärkeistä asioista vaikenemalla ja naamioimalla. Olen kulkenut pitkän päivän tekstimatkaa opiskellen ja kirjoittamalla asioita auki. Kirjoittaminen on sekä iloni että vastukseni. Olennainen osa unelmaani on mahdollisuus auttaa toisia kirjoittajia sanoittamaan heille tärkeitä asioita näkyviksi.