Tekstinohjaajien suonenvetoa ja kimppakivaa

On tärkeää ja ihanaa, kun voi rakentaa ja jakaa yhdessä.

Yhdessä saamme aikaan enemmän kun opimme myös toisiltamme.

Juteltiin hiljattain perjantaipalaverissa kollegojen kanssa opinnäytteen tekijöiden tekstinohjauksesta. Meitä tekniikan alan kandidaattiseminaarin kirjoitusviestinnän opettajia ja tekstinohjaajia on Aallossa parhaillaan kahdeksan. Uiskentelemme ohjaajapoolissa. Pinnalla pysytään, vaikka joskus voi iskeä tekstisuonenveto. Orpo olo.

Tekstinohjauksen linjaukset ja prosessi ovat yhtenäiset, mikä tuo poolilaistenkin elämään ryhtiä ja turvaa. Jokainen kuitenkin ohjaa persoonansa ja kokemuksensa kautta, joten linjaukset ovat yleisiä. Yksittäisen tekstin palautteenannon hetkellä ohjaaja on yksin vastuussa teoistaan.

Koulutusohjelmat ja niiden toimintakulttuurit taas ymmärrettävästi eroavat toisistaan vahvastikin. Siinä missä tuleva koneinssi tutkii hitsaustekniikoita tai moottoreita, arkkitehdiksi opiskelevaa kiinnostavat puukerrostalot tai opiskelija-asunnot.

Taiteen ja suunnittelun opiskelijat voivat intoutua asustevaljaista, ergonomisesta rumpalintuolista tai kahvibrändin graafisesta ilmeestä. Joku sukeltaa tutkimaan opettajan karismaa, toista kiehtoo ristiriita taidekasvattajan ja vapaaehtoisauttajan roolien välillä.

Yhtä kaikki: moni kaipaa tukea ja vinkkejä pukeakseen tutkijan intohimonsa sanoiksi. Ytimessä on tarve tehdä työnsä näkyväksi niin itselle kuin muillekin. Tekstimatka ottaa aikansa ja tarvitsee pedagogisesti oivaltavaa – ja oivalluttavaa – ohjausta. Siksi yliopistot ja korkeakoulut tarjoavat sitä perustutkinnon suorittajille. Me tekstinohjaajat teemme työtämme, jotta opiskelijat saavuttaisivat intohimonsa (aluksi) hämärän kohteen.

Mistä tekstinohjaajan tekstisuonenveto sitten syntyy?

Suonta alkaa vetää eri syistä. Jokainen tekstinohjaaja tunnistanee näistä omansa:

  • kiire
  • tekstiruuhkat ja -piikit
  • oma perfektionismi
  • myönteisten rutiinien puute
  • kokemuksen puute
  • yksin tekemisen tuottama yksinäisyys ja epävarmuus.

Tekstinohjaajina kasvamme pestimme myötä. Tietoa voimme opiskella ja oppia. Taito taas kasvaa ajan mittaan, kun kokemus karttuu. Työssämme on paljon hiljaista tietoa, joka tulee kätevästi näkyväksi yhteisissä keskusteluissa. Hyviksi todetut käytännöt kannattaa vinkata kollegoille. Ne huonotkin kannustan jakamaan, vaikka kirpaisisikin. Opitaan kimpassa.

Ohjattavalla on lupa ja oikeus saada asiantuntevaa tekstinohjausta. Sitä muun muassa poolimme ohjaajat antavat. Meillä on siihen koulutus, ja kokemus kasvaa pelottoman tekemisen myötä. Kokeneemmat poolilaiset toimivat uusien kollegojen mentoreina, mikä rikastuttaa omaakin työtä. Itse nautin valtavasti niin ohjauksesta kuin mentoroinnista. Molemmissa on kyse auttamisesta.

Suosittelen tekstinohjaajille verkostoitumista niin oman alan kollegojen kanssa kuin yli koulutusalojen. Facebookissa on vetämäni ryhmä Opinnäytteen kirjoittamisen ohjaus, joka on epävirallinen ja -muodollinen keskustelun ja kehittelyn paikka.

ohjaustyonopas

Virikkeellisiksi työkaluiksi käyvät esimerkiksi Sanna Vehviläisen Ohjaustyön opas ja Kimmo Svinhufvudin väitös Opinnäytteen kirjoittaminen vuorovaikutuksena. Mari Murtosen arvio Vehviläisen oppaasta antaa osviittaa (Yliopistopedagogiikka 9.12.2014).

Kaltaiseni nomadit tekevät tätäkin työtä osin hofficeissaan eli kotitoimistoissaan tai omissa työhuoneissaan. Olo saattaa tuntua hetkittäin yksinäiseltä., ote kirvota. Tekstiputken tekstimassat aiheuttavat helposti tekstikrapulan. Sitä ei ole kiva potea yksin.

Parasta on tekstinohjaajien suora vuorovaikutus. Ehkäpä me tekstinohjaajat voisimme perustaa opintopiirejä! Yhdessä saamme aikaan enemmän ja parempaa. Kimppakivaa!

 

Mainokset