Tekstisyksy hehkuu värejä

Tervetuloa raikas, rikas syksy! Rankan kevään jälkeen vietin palautumisen ja harkinnan kesää. Kevään reppu oli raskas kantaa, mutta itse olin sen pakannut ja osani valinnut. Hajotin voimiani moniaalle, mikä osoittautui kuukausien saatossa typeräksi touhuksi. Onneksi sain pätevää apua. Antaja tunnistaa kyllä itsensä.

Työssä sinänsä ei ollut vikaa, mutta se hajaantui liian moneen suuntaan ja alkoi osin olla puutumukseen asti vanhan toistoa. Tajusin, että minun on tervehdytettävä työelämäni, jotta voin paremmin niin työssä kuin yksityiselämässänikin. Toisin sanoen minun olisi luovuttava jostain, jos halusin tehdä työni hyvin. Ja minähän halusin.

Oivallus ei suinkaan salamannopeasti johtanut muutokseen, vaan päätös kypsyi vähitellen. Luovuin opettajan kaksoistoimesta ja opetan alkaneena lukuvuonna vain yhdessä korkeakoulussa. Terveys oli suuri syy karsia ja keskittää töitä. Jää enemmän aikaa myös omalle Tekstitaivaalle.

Reppu siis keveni ja henkinen suorituskorsetti hellitti. Hurmaava helpotus! Maltoin rajata toiminta-aluettani ja keskittää energiaani. Ohjaus vetää yhä vahvemmin puoleensa. Siinä on kutsumuksen vetovoimaa.

Kehitän parhaillaan opintopiirejä opinnäytteen kirjoittajille: muutama pilottikokeilu on jo takana ja uusia ryhmiä syntymässä. Kehitän myös taiteen alan opiskelijoiden tekstitaitojen opetusta. Toteutan haaveitani auttamalla kirjoittajia. Tekstisyksy hehkuu värejä! Väriloisto kantakoon läpi talven ja kevään kalpeuden.

”Menneisyyteni on opettanut, että edes kaikkensa antaminen ei riitä, jos on ponnistellut väärän asian parissa”, sanoo käsikirjoittaja Kirsikka Saari.

Todettakoon, että oma asiani ei sinänsä ollut ”väärä” mutta osoittautui ajan mittaan energiasyöpöksi. En kiistä sen arvoa. Sen aika ei vain ole nyt, kun luon nahkaani, kun luopumalla vanhasta saan enemmän, kun keskitän voimani viisaammin.

Syyskuun täysikuu hehkuu keltaisena. Syksy on uusien työhankkeiden ja harrasteiden aikaa. Tartutaan toimiin!

20160915_230514

 

Mainokset

Tekstinohjaajan vuosi: pikainventaario ja vuosikatsaus

Joulukuu on edennyt niin rivakasti ja tarjonnut innostavia hetkiä siihen tahtiin, etten ole ehtinyt pitkästyä..Sama koskee kulunutta syksyä..Tekstinohjaajan sihti on ollut tarkka. Työote samoin, vaikka siitä on pönötys pysynyt loitolla.

Päivät ovat olleet aikamoista lenhuutusta, kuten anopillani on tapana sanoa. Elän, koen ja teen. En ole ollut elämän seinäruusu työssä enkä muuallakaan. Lukukauden väistämättömät tekstipiikit eivät ole rasittaneet siten kuin joskus aiemmin.

kalenteri

Upposin viikonloppuna tutkailemaan tuntojani, tekemään vuosikatsausta  pikainventaarion jälkeen. Vuosi sitten olin kuin happamassa liemessä marinoitunut. Väsy ja näköalattomuus vaanivat. Työkuorma tuntui uuvuttavan ja tiellä oli muitakin esteitä.

Päätin tehdä asiantilalle jotain rakentavaa: haastoin itseni muutokseen. . Valmentaja-mentorini auttoi minua pääsemään vuoden mittaan kohti tavoitettani. Oli kuin taakka olisi pudonnut kantamuksistani, kuin olisi vapautunut valtavasti tilaa kovalevyltäni. Ilo, rohkeus ja irrottelun kyky palasivat  elämääni.

Työrintamalla on kehitteillä uusia juttuja. Niistä kerron myöhemmin. Sen voin sanoa, että moni niistä liittyy Tekstitaivaaseen.

Hakeuduin myös tuotekehittäjän erikoisammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen. Ajatus ja sen aktivointi tulivat yhtäkkiä intuitiivisesti. Selvitin asiaa pari viikkoa sitten ja sain tietää, että koulutus on juuri alkamassa. Hyppäsin kyytiin torstaina ja nyt sitä mennään!

Minun pitäisi juuri nyt olla Strongholdin ajankohtaisessa Kaamoksesta kirkkauteen -iltaseminaarissa. Olin jo hyvää vauhtia menossa tilaisuuteen. Pasilassa huomasin, että olin innostuksen tilassani unohtanut kännykkäni ja maksukorttini työpaikalle. Eipä siinä muuta kuin paluureissulle.

Jojoilureissulla oli varmaan tarkoituksensa. Tunnen, että olen matkalla kaamoksesta kirkkauteen. Strongholdin perspektiivi olisi rikastanut sitä, mutta tällä kertaa saan pärjätä ilman sitä. Siltä suunnalta voin louhia muuta hyvää kultajyvää.