Vapaasta pudotuksesta nousuun

Lähes hysteerinen tempoilu kevättalvella pakotti viimein kokemaan ja tunnustamaan rajat. Multitaskaus ei ajan mittaan tuo siunausta vaan vain huonon omantunnon. On uskallettava taas päästää irti siitä, mikä ei rakenna vaan repii ja kuluttaa. On tehtävä päätöksiä. Elämää ei kannata haaskata sellaiseen, mikä ei saa kukoistamaan.

Pääsiäiseen asti uskoin ja uskottelin, että hallitsen suvereenisti kuvion, joka työarkeen piirtyi. Sitten tulin ylikierroksilla sfääreihin, joista pääsin hitaasti rämpien näköalapaikkaan. Tolkkuihin tultuani ja näköalapaikalta katsoessani hahmotin helvetin, jonka olin ihan itse vaivihkaa onnistunut rakentamaan. Näin hajautettuja työmaita ja epärealistisen hölmön epämääräisissä raivauspuuhissa. Yhden sortin Sisyfoksen.

Homma oli sujunut joiltakin osin hienosti, joiltakin osin huonosti. Kolmelle tontille on vaikea levittäytyä touhuamaan pitkäjaksoisesti, jos pelkät käytännön logistiset haasteet hiertävät arkea. Seutumatkailu metropolialueella imee kuukausien kuluessa mehut innokkaaltakin. Lopulta löysin itseni pakanamaan kartalta, joka päivä eri leveys- ja pituusasteelta. Oma vika, ihan täysin. Nomadi voi olla, mutta ei holtiton.

Usein sitä haluaisi poistaa ongelman ja sitten elää. Pitäisi kuitenkin uskaltaa elää ja toimia, olipa ongelmia tai ei. Jos jokin osa kokonaisuudesta ei toimi, se kannattaa fiksata kuntoon. Niin olen päättänyt tehdä, koska haluan tehdä korkealaatuista jälkeä ja pysyä kunnossa hajottamatta itseäni ja osaamistani moniaalle.

Mentaalivalmentajani on kenties pyöritellyt päätään seuratessaan tempoiluani ja kovapäisyyttäni, mutta toiset meistä näköjään tarvitsevat pidemmän oppimäärän. Me Lumikit, jotka lipsumme.

Jos kysyt,missä korkeakoulutoimintaan suuntautuva ammatillinen intohimoni asuu ja elää, kasvaa ja kukoistaa, vastaan: ohjaamisessa. Annan parastani valmentaessani ja ohjatessani kirjoittajia parantamaan tekstitaitojaan. Kirjoittamisen opetus ja koulutus ovat siinä rinnalla. Muun rajaan pois. Tontteinani olkoot Tekstitaivas ja koulu, jossa työni sisältää keskitetysti ohjausta ja kirjoittamisen opetusta. Toisesta toivon etenkin yamk:n tekstintekijöiden ohjaustöitä. Näiden töiden kesken on synergiaa ja ne pysyvät hallinnassa.

Opiskelijan palaute on aina arvokas. Eräistä jutuista ansaitsen tänä keväänä kirpeää palautetta. Eräistä taas arvelen kertyvän hyvää palautetta. Joskus saa sellaista palautetta, että mykisyy ja liikuttuu kiitollisuudesta ja tuntee tekevänsä merkityksellistä työtä. Sellainen oli tämä valmistuvan opiskelijan viesti:

”Kiitos myös kaikesta tuesta ja opista mitä olen kursseilla, tekstityöpajoissa ym. sinulta saanut. Tuossa juuri lueskelin ensimmäisiä kirjoituksiani läpi ja nyt valmistunutta opinnäytettä ja olen todella iloinen, kuinka iso harppaus omassa kirjoittamisessa on tapahtunut. Täytyy myös sanoa, että koko prosessi on ollut todella kiinnostava ja innostava. Melkein voisi heti uudestaan aloittaa!”

Viime päivinä olen saanut ilokseni keskittyä Tekstitaivaan asioihin. Opintopiirejä on viritelty ja hanketta dokumentoitu. Syksyllä opinnäytetyötään aloittavat ja jatkavat saavat sparraus- ja editointitukea monimuotoisesti ja joustavin työtavoin. Sain pari viikkoa sitten rohkaisevan kokemuksen Skype-ohjauksesta USA:ssa olleiden ohjattavieni kanssa.

 

Ohjaan kesällä opinnäytteen kirjoittajien opintopiirejä Helsingin seudun kesäyliopistossa  ja opetan filosofi, metodologiaopettaja Ville-Matti Vilkan kanssa opinnäytetyön tekemiseen orientoivan kurssin Tutki ja kehitä. Sydämellisesti tervetuloa mukaan, korkeakoulun opinnäytetyötä tekevä – oletpa sitten alussa tai vauhdissa!

Ai niin, ihan ensimmäisen opintopiirin jäsenistä Satu valmistuu taiteen maisteriksi aivan pian. Hän esittelee opinnäytteensä Ihon alla 13.6. Onnea, Satu!

 

Mainokset