Ihmisen mittainen intohimo ja työn imu

The road to greatness can take you to the edge

Katsoin dvd:ltä parin vuoden takaisen Whiplashin, joka sai kolme Oscaria ja viisi Oscar-ehdokkuutta. En ennalta tiennyt elokuvasta mitään. Katsomiskokemus jäi mieleen mylläämään. Voiko pakkomielteinen intohimo muutttua voimauttavaksi?

Whiplash on tarina nuoresta rumpalista Andrew’sta, hänen opettajastaan Fletcheristä ja heidän oppipoika-mestarisuhteestaan. Kun hiukan pintaa raapaisee, teemaksi paljastuu pakkomielteeksi muuttuva intohimo, joka puskee molempia kohti omia tavoitteita. Intensiteetti kasvaa ja kuilun partaalle tullaan, kun vastakkain on kaksi vahvaa egoa.

Andrew on nuori lahjakkuus, joka pääsee arvostettuun musiikkikouluun ja sen huippuorkesteriin valmiina tekemään kaikkensa. Hän haluaa legendaarisen Buddy Richin veroiseksi rumpaliksi. Karismaattinen orkesterinjohtaja Fletcher ryhtyy ottamaan tulokkaasta mittaa ja koulimaan tätä kovimman kautta. Fletcher on Andrew’lle pain in the ass. Whiplash on tarina hurjasta intohimosta ja sen hinnasta mutta myös tarina kasvusta: kovat tavoitteet ja kova työ voivat johtaa maaliin. Pain is so close to pleasure.

Ohjaaja Damien Chazelle käsikirjoitti ja ohjasi lyhytelokuvan Whiplash vuonna 2013 ja sai siitä Sundancen elokuvajuhlien lyhytelokuvapalkinnon. Chazellen esikoiselokuva Guy and Madeline on a Park Bench (2009) on pienen budjetin jazz-musikaali ja osa hänen akateemista opinnäytettään. Vuonna 2014 Chazelle laajensi Whiplashin kokopitkäksi elokuvaksi, jonka hän käsikirjoitti ja ohjasi.

Whiplash tarkoittaa piiskaniskua. Piiskaniskuvammalla tarkoitetaan Terveyskirjaston mukaan ”kiihtyvyys-hidastuvuusmekanismilla niskaan suuntautuneen energian synnyttämää vammaa”. Fletcher piiskaa valmentajana armotta Andrew’ta, joka treenaa tuskasta piittaamatta niin kiihkeästi, ettei välitä vammoistaan.

Jännitteinen suhde palvelee molempien päähenkilöiden tarpeita. Andrew’lla on unelmansa. Fletcher testaa aloittelevan muusikon potentiaalia äärirajoille selvittääkseen, onko tämä kestävää ainesta. Andrew rummuttaa sormet verillä, Fletcher ottaa masokismiin alttiista oppilaastaan kaiken irti. ”Nopeammin. Nopeammin”, Fletcher vaatii. Hän alistaa, nöyryyttää, simputtaa.

Fletcher käyttää Andrew’ta epäröimättä oman unelmansa toteuttamiseen. Tuo unelma on täydellisen soinnin jazzorkesteri. Unelmansa vuoksi hän usuttaa nuoret muusikot toisiaan vastaan ja oikkujensa kohteeksi.

J. K. Simmons loistaa kauhuopettajana. Hän tekee Fletcherinsä vimmalla ja kuitenkin vangitsevan vivahteikkaasti pienimpiä ilmeitä myöten. Simmonsin roolityössä on kovuutta ja herkkyyttä. Miles Teller Andrew’na on roolissaan taitava. Hän näyttelee yksiulotteisemmin kuin Simmons, mutta rummutus sujuu suvereenisti. Teller on soittanut rumpuja 15-vuotiaasta saakka.

Elokuva huipentuu Duke Ellingtonin klassikkokappaleen Caravanin huimaavaan tulkintaan. Se jää pyörimään tajuntaan pitkäksi aikaa kuten myös Fletcherin ja Andrew’n sähköinen opettaja-oppilassuhde. Ja Fletcherin hymy.

Whiplash sai pohtimaan intohimoa alkuvoimana, jonka vaikutus voi heilahtaa tuhoavaksi tai nostattavaksi. Ihmisen mittaista intohimoa. Työn intohimon imua saan onnekseni kokea omassa työssäni niin Tekstitaivaassa kuin Aallossa. Se on arjen ekstaasia, josta mentaalivalmentaja Minna Marsh kirjoittaa uutuuskirjassaan Intohimo.

Työni ei sisällä Andrew’n tai Fletcherin toiminnan extremeluonnetta, mutta sytyttävää se on. Kun opiskelija tulee juttelemaan ideastaan silmät loistaen tai ratkomaan aiheensa rajausta, olen läsnä hänelle. ”Mistä mä löydän sopivan haastateltavan?” ”Mä ajattelin tehdä tästä kehittämishankkeen, mut miten mä suunnittelen siihen kuuluvan kirjoittamisen?” ”Mä kokeilen sitä silmukointia ja lumihiutalemenetelmää?” Minä vuorostani kuuntelen, kyselen ja yritän oivalluttaa.

Sytyn ohjaukselle, opinnäytteen tekijöiden prosesseille. Innostun ohjattavistani. Sytyn prosessien parantamiselle. Sytyn oppijoiden halusta oppia ja tehdä omaa juttuaan. Ohjaustyö voimauttaa.

Juuri näinä aikoina saan iloita kolmesta toteutuvasta opintopiiristä ja useasta yksilöohjauksesta. Kun prosessit johtavat valmiisiin opinnäytteisiin ja tuottavat työelämään uusia osaajia, olen työstäni vahvistunut ja onnellinen.

Mikä sytyttää sinut omassa työssäsi?

Mainokset

Löydä intohimosi, anna palaa!

”Tuli on kaikki tulet.”

– Julio Cortázar

Mistä innostut? Mihin tunnet vahvaa vetoa ja halua? Miten vaalit intoasi ja haluasi eli intohimoasi?

Mentaalivalmentaja Minna Marsh avaa Intohimo-kirjassaan intohimoa eri näkökulmista ja auttaa lukijaa konkreettisin vinkein löytämään näihin kysymyksiin vastauksia.

Marsh on kirjoittanut kolmannen kirjansa aiheesta, joka karttaa kesytystä. Hän ei kaihda vaikeiksi miellettyjä eikä niin sanottuja tabuaiheita vaan tarttuu varmoin ottein siihen, mikä häntä kiinnostaa ja minkä kokee merkitykselliseksi. Hän jakaa oivalluksensa havainnollisin vinkein, esimerkein ja harjoituksin. ”Sytytkö?” Marsh kysyy.

intohimo

Tarkastelussa ovat muun muassa seksuaalisuuden voima, intohimoiset ihmiset, intohimon ulkoiset ja sisäiset esteet ja intuition voima. Mitä todella haluat? Mitkä ovat vahvuutesi? Miten vahvistat lahjakkuuttasi ja potentiaaliasi?

Intohimo on tarinallinen tieto- ja työkirja. Se on helppolukuinen mutta antaa terveesti vastusta. Lukiessa tulee pitkin matkaa totuuden hetkiä, jolloin joutuu kohtaamaan itsensä eikä pääse pakoon. Oman elämän falskiudet nousevat pintaan. Samalla kun Marsh suoralla tyylillään hieroo kipupisteitäsi ja saa sinut ulvahtamaan (totuus satuttaa), hän rohkaisee, kannustaa ja auttaa vahvistumaan. Sytyt ehkä nopeasti mutta roihuat vain, jos olet valmis tekemään töitä intohimosi hyväksi.

Mitä opin tai pikemminkin opettelen Intohimon innoittamana? Otetaan top 7:

  1. Aseta rajoja. – Tarvitsen paljon omaa tilaa ja keskittymistä.
  2. Tunnista heimosi. – Tarvitsen energisoivia ja rakentavasti haastavia ihmisiä, joihin tunnen yhteyttä.
  3. Elämä on riskinottoa. – Riskitön elämä on haalea kompromissi.
  4. Vahvuudet ratkaisevat. – En takerru siihen, mikä ei toimi tai mikä ankeuttaa.
  5. Halua, harjoittele ja toimi halun suuntaan. Karsi tarpeeton. – Lisään panoksia konkretiaan, vaikka pienin askelin kohti välitavoitteita. Luovun viikoittain jostakin turhasta.
  6. Meitä ohjaavat rakkaus ja pelko. – Pelot voi tunnistaa, myöntää ja voittaa. Rakkaus on kaikki.
  7. Rakasta itseäsi. – Kun rakastaa itseään, voi rakastaa toisiakin ja elää parempaa elämää.

Mitä kirjasta jäi mieleen ensilukemalta? Toinen top 7:

  1. Ristiriitaisten, eri tavoin intohimoisten ihmisten tarinat. – Yllättävin oli Mahatma Gandhin kamppailu oman seksuaalisuutensa kanssa, älyllisesti kiehtovin Galileo Galilein, tinkimättömyydessään haastavin Jeanne d’Arcin ja itseäni toisella lukemalla väkevimmin koskettanut Andre Agassin tarina.
  2. Minna Marshin kyky laittaa itsensä likoon täysillä. – Ote on hyvin henkilökohtainen, mikä vahvistaa kirjan sanomaa. Se voi olla joillekuille liikaa, punainen vaate, pelottavaa.
  3. Kannustus terveeseen tottelemattomuuteen. – Normien ja sääntöjen maailmassa hyvin virkistävä kannustus.
  4. Harjoitukset.– Kotitreeniä ihan jokaiselle intohimoaan tunnistavalle.
  5. Omat vahvuudet. – Niiden varaan kannattaa rakentaa ja niitä vahvistaa.
  6. Käytännön vinkit (luku 8). – Huoneentaulu treenien tueksi. Suorat kehotukset tuovat peilin, johon on katsottava ja joka joissain kohdin näyttää vinon kuvan. Itselleni treeniin etenkin kohdat Prioriteeteista, Itsetunnosta, Terveydestä, Analysoinnista ja Päätöksenteosta.
  7. Alf Rehnin esipuhe Esileikki. – Rehnillä on intohimon taju, ja Minna Marshin tavoin hän toteuttaa intohimoaan elämässään. Sana tulee lihaksi.

Kirjan työkirjaosuus riemastuttaa ja hiukan pelottaakin. Itse aloin heti tehdä tehtäväsarjoja. Harjoitteiden avulla saan tuntumaa omiin intohimon kohteisiini ja niistä tietoisemmaksi. Tehtävät aktivoivat intohimotyöskentelyyn innostavasti. Tässä esimerkki:

Harjoitus: Intohimon historiasi

Usein ihmiset mainitsevat seksuaaliset kokemukset ja seksuaalisen heräämisen

ensimmäisenä kosketuksena intohimoon. Mistä sinä olet elämäsi varrella syttynyt?

Millaiset asiat saavat sinut liekkeihin? Jos mainitset seksin, yritä lisätä ainakin viisi muuta

asiaa.

1.

2.

3.

4.

5.

Minna Marsh on läpi kirjan lukijansa kanssakulkija ja esiheittäytyjä. Hän kirjoittaa itsensä rohkeasti likoon laittaen: kertoo yksityisiä muistojaan ja kokemuksiaan, rikkoo tabuja mm. kirjoittaessaan seksuaalisuudestaan ja seksimieltymyksistään. Näin tehdessään hän ei etsi sensaatiota vaan antaa lukijalle esimerkillään lahjan, jota voisi kutsua voimaannuttamiseksi tai rohkaisuksi kulkea omaa tietä. Joitakin avoin, häpeämätön seksuaalisuuden ylistys voi ärsyttää. Riskinottoa sekin.

Rakenteeltaan kirja yllättää iloisesti. Teemat ja näkökulmat vaihtuvat mutta havainnollinen tarinallisuus kulkee läpi kirjan. Intohimo on täyshunajavasu mehiläisineen.

Kenelle Intohimo sopii? Kenelle tahansa, joka haluaa oppia intohimosta enemmän, etsii elämälleen suuntaa tai tarkoitusta tai on valmis rankkaankin työhön itsensä kanssa. Periksi jo antaneelle kirja on väärä valinta. Minna Marsh kannustaa meitä vaalimaan intohimon palavaa liekkiä. Jos mielessä käväisee ajatus liekin tukahduttamisesta, käännä katseesi kirjan loppuun. Marsh kommentoi siellä ytimekkäästi: ”Älä.”

Ai niin, löysinkö intohimoni? Ainakin kolme: uuden oppiminen, kirjoittajien ohjaus ja kirjoittaminen. Ne kietoutuvat mukavasti yhteen.

Intohimo on arjen hurmiota.

”Tuli, kulje kanssani.” – Twin Peaks -sarjasta

Kirjalla kuntoon -viikko 23. – 29.1.2017