Tekstinohjaajien suonenvetoa ja kimppakivaa

On tärkeää ja ihanaa, kun voi rakentaa ja jakaa yhdessä.

Yhdessä saamme aikaan enemmän kun opimme myös toisiltamme.

Juteltiin hiljattain perjantaipalaverissa kollegojen kanssa opinnäytteen tekijöiden tekstinohjauksesta. Meitä tekniikan alan kandidaattiseminaarin kirjoitusviestinnän opettajia ja tekstinohjaajia on Aallossa parhaillaan kahdeksan. Uiskentelemme ohjaajapoolissa. Pinnalla pysytään, vaikka joskus voi iskeä tekstisuonenveto. Orpo olo.

Tekstinohjauksen linjaukset ja prosessi ovat yhtenäiset, mikä tuo poolilaistenkin elämään ryhtiä ja turvaa. Jokainen kuitenkin ohjaa persoonansa ja kokemuksensa kautta, joten linjaukset ovat yleisiä. Yksittäisen tekstin palautteenannon hetkellä ohjaaja on yksin vastuussa teoistaan.

Koulutusohjelmat ja niiden toimintakulttuurit taas ymmärrettävästi eroavat toisistaan vahvastikin. Siinä missä tuleva koneinssi tutkii hitsaustekniikoita tai moottoreita, arkkitehdiksi opiskelevaa kiinnostavat puukerrostalot tai opiskelija-asunnot.

Taiteen ja suunnittelun opiskelijat voivat intoutua asustevaljaista, ergonomisesta rumpalintuolista tai kahvibrändin graafisesta ilmeestä. Joku sukeltaa tutkimaan opettajan karismaa, toista kiehtoo ristiriita taidekasvattajan ja vapaaehtoisauttajan roolien välillä.

Yhtä kaikki: moni kaipaa tukea ja vinkkejä pukeakseen tutkijan intohimonsa sanoiksi. Ytimessä on tarve tehdä työnsä näkyväksi niin itselle kuin muillekin. Tekstimatka ottaa aikansa ja tarvitsee pedagogisesti oivaltavaa – ja oivalluttavaa – ohjausta. Siksi yliopistot ja korkeakoulut tarjoavat sitä perustutkinnon suorittajille. Me tekstinohjaajat teemme työtämme, jotta opiskelijat saavuttaisivat intohimonsa (aluksi) hämärän kohteen.

Mistä tekstinohjaajan tekstisuonenveto sitten syntyy?

Suonta alkaa vetää eri syistä. Jokainen tekstinohjaaja tunnistanee näistä omansa:

  • kiire
  • tekstiruuhkat ja -piikit
  • oma perfektionismi
  • myönteisten rutiinien puute
  • kokemuksen puute
  • yksin tekemisen tuottama yksinäisyys ja epävarmuus.

Tekstinohjaajina kasvamme pestimme myötä. Tietoa voimme opiskella ja oppia. Taito taas kasvaa ajan mittaan, kun kokemus karttuu. Työssämme on paljon hiljaista tietoa, joka tulee kätevästi näkyväksi yhteisissä keskusteluissa. Hyviksi todetut käytännöt kannattaa vinkata kollegoille. Ne huonotkin kannustan jakamaan, vaikka kirpaisisikin. Opitaan kimpassa.

Ohjattavalla on lupa ja oikeus saada asiantuntevaa tekstinohjausta. Sitä muun muassa poolimme ohjaajat antavat. Meillä on siihen koulutus, ja kokemus kasvaa pelottoman tekemisen myötä. Kokeneemmat poolilaiset toimivat uusien kollegojen mentoreina, mikä rikastuttaa omaakin työtä. Itse nautin valtavasti niin ohjauksesta kuin mentoroinnista. Molemmissa on kyse auttamisesta.

Suosittelen tekstinohjaajille verkostoitumista niin oman alan kollegojen kanssa kuin yli koulutusalojen. Facebookissa on vetämäni ryhmä Opinnäytteen kirjoittamisen ohjaus, joka on epävirallinen ja -muodollinen keskustelun ja kehittelyn paikka.

ohjaustyonopas

Virikkeellisiksi työkaluiksi käyvät esimerkiksi Sanna Vehviläisen Ohjaustyön opas ja Kimmo Svinhufvudin väitös Opinnäytteen kirjoittaminen vuorovaikutuksena. Mari Murtosen arvio Vehviläisen oppaasta antaa osviittaa (Yliopistopedagogiikka 9.12.2014).

Kaltaiseni nomadit tekevät tätäkin työtä osin hofficeissaan eli kotitoimistoissaan tai omissa työhuoneissaan. Olo saattaa tuntua hetkittäin yksinäiseltä., ote kirvota. Tekstiputken tekstimassat aiheuttavat helposti tekstikrapulan. Sitä ei ole kiva potea yksin.

Parasta on tekstinohjaajien suora vuorovaikutus. Ehkäpä me tekstinohjaajat voisimme perustaa opintopiirejä! Yhdessä saamme aikaan enemmän ja parempaa. Kimppakivaa!

 

Mainokset

Tekstinohjaajan toiveita ja tunnustuksia

 

Aloittaminen on niin vaikeaa. Mä mieluummin vaikka tiskaan.

Mä en kestä, mä en jaksa sitä keskeneräisyyttä.

Kuka tuollaisia puhuu? Tekstinohjaaja vai hänen ohjauslapsensa? Itse asiassa nuo kokemukset ovat varmaan tuttuja monelle meistä. Tuhannesti tuttu tilanne voi alkaa jumittaa ja pahasti. Tekstityö ei lähde lentoon tai sen siivet taittuvat. Ideat vaikuttavat laimeilta, ajankäyttö holtittomalta.

Olen viikon aikana ollut taas niin tekstipaarmana kuin -kätilönäkin. Paarman pistovoima sysää kirjoitusprosesseja alkuun tai eteenpäin saamaan asiansa näkyväksi. Kätilö auttaa kirjoittajaa uskomaan asiaansa ja saamaan lopulta tekstinsä valmiiksi riittävän hyvin kuositettuna. Tekstinohjaajana näytän suuntaa, kuljen rinnalla, valan kirjoittajan luottamusta kykyynsä tuottaa kelpo tekstiä. Autan kirjoittajaa palvelemaan lukijaansa.

Paarmalla on pistovoimaa, kätilö tietää mitä tekee. Tekstinohjaajana vastaan myös ohjauksen ilmapiiristä ja rakennan mielikuvaa kirjoittamisesta. Olen siis pitojenvetäjä. Nämä kolme opettajan roolia sokraattiseen tapaan sopivat ohjaajankin rooleiksi.

Vaan miten paarma-kätilö-pitojenvetäjä-tekstinohjaajana itse selviydyn omien tekstieni kanssa? Elänkö niin kuin opetan?

editointi

Meno muistuttaa välillä vuoristorata-ajelua, mutta ajo on useimmiten hallinnassa ja tavoitteet selvinä. Täytyy silti myöntää, että ikiomissa tekstipidoissa voisin irrotella enemmänkin ja sietää paremmin tekstieni keskeneräisyyttä. Myönnän myös lykkäämisen sietämättömän houkutuksen, joka voi johtaa koukutukseen, jos en ole valpas.

Rohkeutta siis! Teenhän unelmieni työtä. Voin ohjaajana esimerkilläni näyttää, miten kirjoittamisen esteitä nujerretaan ja heivataan hidasteita tieltä.. Voin löytää kirjoittamisen ilon yhä uudelleen ja auttaa ohjattavianikin löytämään sen.

Unelmat ovat eteenpäin vievä voima. Niiden todeksi tekeminen palkitsee. Näin sanoi some-, digi- ja markkinointiviestinnän asiantuntija Johanna Hurmerinta tänään tuoreen On aika muuttua -kirjansa julkkareissa. Tarvitaan rohkeutta. Tarvitaan kanttia hypätä tuntemattomaan. Jokainen tekstinohjaus on työssäni hyppy tuntemattomaan, opintomatka ja upeimmillaan suuri seikkailu.

Unelmista, rohkeudesta ja elämänvoimasta keskustelen usein myös henkisen kasvun mentorini kanssa. Elämä on kaunis ja hauras, eikä sitä kannata haaskata tympeisiin toimiin. Elämä järjestää aivan varmasti myös vastuksia. Kirjoittaminen on minulle yksi tapa saada niistä niskalenkki ja kirkastaa ajatuksiani.

Kirjoittajana kuljen vaihtelevissa tekstimaastoissa ja karkaan sivupoluillekin, jos siellä on jotakin kiehtovaa. Teen kaiken aikaa valintoja tilanteiden mukaan. Rakennan paloista kokonaisuutta. Annan teksteilleni ääneni.

Lapsuudenperheessäni viestittiin elämän tärkeistä asioista vaikenemalla ja naamioimalla. Olen kulkenut pitkän päivän tekstimatkaa opiskellen ja kirjoittamalla asioita auki. Kirjoittaminen on sekä iloni että vastukseni. Olennainen osa unelmaani on mahdollisuus auttaa toisia kirjoittajia sanoittamaan heille tärkeitä asioita näkyviksi.

Opintopiiri antaa voimaa ja iloa kirjoitustyöhön

Tekstiversioita, miellekarttoja, muistiinpanoja…kysymyksiä, ehdotuksia, ideoita…ja vilkasta, naurunsekaista keskustelua.

Sellaista on opinnäytteen tekijöiden opintopiirissä. Opintopiiri on epämuodollinen yhteisö, jossa edistetään omaa ja piiriläisten oppimista. Se toimii omaehtoisesti ja vapaamuotoisesti. Piirin jäsenet ovat sitoutuneet tavoitteelliseen ja silti rentoon työskentelyyn.

Tapasin perjantaina viihtyisässä kahvilassa opintopiiriläiset Virven ja Sadun, jotka kirjoittavat parhaillaan maisterin opinnäytteen kirjallisia osia. Tapaamme kuukauden tai kahden välein joko kahvilassa tai muussa sopivassa paikassa. Väliaikoina pidämme yhteyttä sähköpostitse ja sosiaalisessa mediassa.

Alun perin piiriin kuului myös Nina. Hän sai opinnäytteensä keväällä valmiiksi, joten opintopiiri teki tehtävänsä hänen prosessissaan. Ninan opinnäytteestä tuli uljas osaamisen näyttö!

Piiriläiset tutustuvat toistensa teksteihin ennen tapaamista ja valmistautuvat antamaan palautetta. Kommentteja odotetan innokkaasti, ja niistä syntyy yleensä eloisaa ja ideoivaa keskustelua.

Minun roolini tekstinohjaajana roolini on mentorin ja kätilön. Olen läsnä kommentoijana ja haluan myös kuunnella ja kannustaa. Annan työskentely- ja kirjoitusvinkkejä, louhin ja jaan täsmätietoa, mutta vältän sotkemasta omia mieltymyksiäni tekstityöhön, jonka omistusoikeutta minulla ei ole.

En myöskään astu työn sisällönohjaajan reviirille. Olen tekstimentorina lukija, joka antaa kirjoittajalle oman lukukokemuksensa ja auttaa tekstityössä eteenpäin.

Virve_Satu

Kuvassa Virve ja Satu opintopiiritapaamissessamme (kuva: Tiina Airaksinen)

Seuraavat opintopiiritreffit on jo sovittu. Niillä keskustellaan taas iloisessa hengessä tekstiversioista ja nautitaan vaihteeksi meksikolaisen keittiön antimia. Saadaan siis monipuolista ravintoa. Vuorovaikutetaan ja välitetään.

Selätä kirjoitusjumi, anna tekstin virrata

Se on kaikki mulla täällä päässä. En mä oo vielä kirjoittanut mitään.

Kirjoittaminen se on tässä hommassa helpoin osuus.

Kun mä kirjoitan sen, minkä sain lähteistä irti, se näyttää niin luokattomalta.

Tuttuja lauseita kirjoittamisen sietämättömästä keveydestä, joka vaivaa ainakin ajoittain useimpia meistä. Matka ajatuksista tekstiksi on yllättävän pitkä ja polveileva. Ei auta kehotus: ”Teksti, ala tulla!” Jumin voi silti karistaa erilaisin konstein.

Kirjoitustyon_helpottaminen_Liite2

Opetin kesäkandidaattiseminaarissa tieteellistä kirjoittamista 100 opiskelijalle johdantoluennoilla ja 50:lle tekstipajoissa. Tahti oli kova: kesäkuun alussa ryhdyttiin töihin, puolessavälissä ehdittiin ensimmäisiin pajoihin ja työtä jatkettiin elokuun puolenvälissä toisessa pajassa. Heti alussa keskusteltiin kirjoitusjumin nujerruskeinoista.

Tässä kootut vinkit:

  1. Asennoidu kirjoitustyöhön myönteisesti. Muista suhteellisuudentaju.
  2. Opettele tekstilaji, jonka yksilöä kirjoitat (opinnäytteissä yleensä tutkimusraportti).
  3. Sovella vaihe- eli prosessikirjoittamisen työtapaa (suunnittelu > luonnostelu > muokkaus eli versiointi: > palautteen perusteella tehtävä editointi > viimeistely).
  4. Hanki palautetta tekstiversioistasi. Siten saat toisen näkökulman tekstiisi. Keskustele kollegojen kanssa teksteistänne.
  5. Aloita kirjoittaminen rennosti, vapaasti ja ilman kritiikkiä. Anna mennä. Puhu tekstiä ensin vaikka sanelimeen tai piirrä mielle- ja käsitekarttoja.
  6. Nuku riittävästi. Huolehdi ravinnosta. Ulkoile.
  7. Hyödynnä apuvälineitä kuten tekstin- ja kielenhuollon kirjoja ja verkkosivustoja (esimerkiksi Kotus, Kirjoittajan ABC ja Kielijelppi).

[contact-field label='Name' type='name' required='1'/][contact-field label='Email' type='email' required='1'/][contact-field label='Website' type='url'/][contact-field label='Kommentti' type='textarea' required='1'/]

Tervetuloa Tekstitaivaan blogiin!

Vaikeankin tekstin kirjoittaminen voi olla hauskaa ja palkitsevaa.

Tekstitaivaan Tiina
Tekstitaivaan Tiina

Tekstitaivas auttaa työ- ja opiskelutekstejä kirjoittavia parantamaan tekstitaitojaan eli kehittymään kirjoittajina. Tekstitaivas valmentaa, ohjaa ja kouluttaa sekä yksityishenkilöitä että yritysten ja muiden yhteisöjen jäseniä.

Minä olen Tekstitaivaan yrittäjä Tiiina Airaksinen ja tämän blogin pitäjä.

Kirjoitan blogissani tekstintekoon littyvistä teemoista. Tekstitaivaan löydät myös Facebookista ja Twitteristä.

Tekstitaivaan kotisivut ovat osoitteessa www.tekstitaivas.fi