Ihmisen mittainen intohimo ja työn imu

The road to greatness can take you to the edge

Katsoin dvd:ltä parin vuoden takaisen Whiplashin, joka sai kolme Oscaria ja viisi Oscar-ehdokkuutta. En ennalta tiennyt elokuvasta mitään. Katsomiskokemus jäi mieleen mylläämään. Voiko pakkomielteinen intohimo muutttua voimauttavaksi?

Whiplash on tarina nuoresta rumpalista Andrew’sta, hänen opettajastaan Fletcheristä ja heidän oppipoika-mestarisuhteestaan. Kun hiukan pintaa raapaisee, teemaksi paljastuu pakkomielteeksi muuttuva intohimo, joka puskee molempia kohti omia tavoitteita. Intensiteetti kasvaa ja kuilun partaalle tullaan, kun vastakkain on kaksi vahvaa egoa.

Andrew on nuori lahjakkuus, joka pääsee arvostettuun musiikkikouluun ja sen huippuorkesteriin valmiina tekemään kaikkensa. Hän haluaa legendaarisen Buddy Richin veroiseksi rumpaliksi. Karismaattinen orkesterinjohtaja Fletcher ryhtyy ottamaan tulokkaasta mittaa ja koulimaan tätä kovimman kautta. Fletcher on Andrew’lle pain in the ass. Whiplash on tarina hurjasta intohimosta ja sen hinnasta mutta myös tarina kasvusta: kovat tavoitteet ja kova työ voivat johtaa maaliin. Pain is so close to pleasure.

Ohjaaja Damien Chazelle käsikirjoitti ja ohjasi lyhytelokuvan Whiplash vuonna 2013 ja sai siitä Sundancen elokuvajuhlien lyhytelokuvapalkinnon. Chazellen esikoiselokuva Guy and Madeline on a Park Bench (2009) on pienen budjetin jazz-musikaali ja osa hänen akateemista opinnäytettään. Vuonna 2014 Chazelle laajensi Whiplashin kokopitkäksi elokuvaksi, jonka hän käsikirjoitti ja ohjasi.

Whiplash tarkoittaa piiskaniskua. Piiskaniskuvammalla tarkoitetaan Terveyskirjaston mukaan ”kiihtyvyys-hidastuvuusmekanismilla niskaan suuntautuneen energian synnyttämää vammaa”. Fletcher piiskaa valmentajana armotta Andrew’ta, joka treenaa tuskasta piittaamatta niin kiihkeästi, ettei välitä vammoistaan.

Jännitteinen suhde palvelee molempien päähenkilöiden tarpeita. Andrew’lla on unelmansa. Fletcher testaa aloittelevan muusikon potentiaalia äärirajoille selvittääkseen, onko tämä kestävää ainesta. Andrew rummuttaa sormet verillä, Fletcher ottaa masokismiin alttiista oppilaastaan kaiken irti. ”Nopeammin. Nopeammin”, Fletcher vaatii. Hän alistaa, nöyryyttää, simputtaa.

Fletcher käyttää Andrew’ta epäröimättä oman unelmansa toteuttamiseen. Tuo unelma on täydellisen soinnin jazzorkesteri. Unelmansa vuoksi hän usuttaa nuoret muusikot toisiaan vastaan ja oikkujensa kohteeksi.

J. K. Simmons loistaa kauhuopettajana. Hän tekee Fletcherinsä vimmalla ja kuitenkin vangitsevan vivahteikkaasti pienimpiä ilmeitä myöten. Simmonsin roolityössä on kovuutta ja herkkyyttä. Miles Teller Andrew’na on roolissaan taitava. Hän näyttelee yksiulotteisemmin kuin Simmons, mutta rummutus sujuu suvereenisti. Teller on soittanut rumpuja 15-vuotiaasta saakka.

Elokuva huipentuu Duke Ellingtonin klassikkokappaleen Caravanin huimaavaan tulkintaan. Se jää pyörimään tajuntaan pitkäksi aikaa kuten myös Fletcherin ja Andrew’n sähköinen opettaja-oppilassuhde. Ja Fletcherin hymy.

Whiplash sai pohtimaan intohimoa alkuvoimana, jonka vaikutus voi heilahtaa tuhoavaksi tai nostattavaksi. Ihmisen mittaista intohimoa. Työn intohimon imua saan onnekseni kokea omassa työssäni niin Tekstitaivaassa kuin Aallossa. Se on arjen ekstaasia, josta mentaalivalmentaja Minna Marsh kirjoittaa uutuuskirjassaan Intohimo.

Työni ei sisällä Andrew’n tai Fletcherin toiminnan extremeluonnetta, mutta sytyttävää se on. Kun opiskelija tulee juttelemaan ideastaan silmät loistaen tai ratkomaan aiheensa rajausta, olen läsnä hänelle. ”Mistä mä löydän sopivan haastateltavan?” ”Mä ajattelin tehdä tästä kehittämishankkeen, mut miten mä suunnittelen siihen kuuluvan kirjoittamisen?” ”Mä kokeilen sitä silmukointia ja lumihiutalemenetelmää?” Minä vuorostani kuuntelen, kyselen ja yritän oivalluttaa.

Sytyn ohjaukselle, opinnäytteen tekijöiden prosesseille. Innostun ohjattavistani. Sytyn prosessien parantamiselle. Sytyn oppijoiden halusta oppia ja tehdä omaa juttuaan. Ohjaustyö voimauttaa.

Juuri näinä aikoina saan iloita kolmesta toteutuvasta opintopiiristä ja useasta yksilöohjauksesta. Kun prosessit johtavat valmiisiin opinnäytteisiin ja tuottavat työelämään uusia osaajia, olen työstäni vahvistunut ja onnellinen.

Mikä sytyttää sinut omassa työssäsi?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s