Tekstinohjaajan toiveita ja tunnustuksia

 

Aloittaminen on niin vaikeaa. Mä mieluummin vaikka tiskaan.

Mä en kestä, mä en jaksa sitä keskeneräisyyttä.

Kuka tuollaisia puhuu? Tekstinohjaaja vai hänen ohjauslapsensa? Itse asiassa nuo kokemukset ovat varmaan tuttuja monelle meistä. Tuhannesti tuttu tilanne voi alkaa jumittaa ja pahasti. Tekstityö ei lähde lentoon tai sen siivet taittuvat. Ideat vaikuttavat laimeilta, ajankäyttö holtittomalta.

Olen viikon aikana ollut taas niin tekstipaarmana kuin -kätilönäkin. Paarman pistovoima sysää kirjoitusprosesseja alkuun tai eteenpäin saamaan asiansa näkyväksi. Kätilö auttaa kirjoittajaa uskomaan asiaansa ja saamaan lopulta tekstinsä valmiiksi riittävän hyvin kuositettuna. Tekstinohjaajana näytän suuntaa, kuljen rinnalla, valan kirjoittajan luottamusta kykyynsä tuottaa kelpo tekstiä. Autan kirjoittajaa palvelemaan lukijaansa.

Paarmalla on pistovoimaa, kätilö tietää mitä tekee. Tekstinohjaajana vastaan myös ohjauksen ilmapiiristä ja rakennan mielikuvaa kirjoittamisesta. Olen siis pitojenvetäjä. Nämä kolme opettajan roolia sokraattiseen tapaan sopivat ohjaajankin rooleiksi.

Vaan miten paarma-kätilö-pitojenvetäjä-tekstinohjaajana itse selviydyn omien tekstieni kanssa? Elänkö niin kuin opetan?

editointi

Meno muistuttaa välillä vuoristorata-ajelua, mutta ajo on useimmiten hallinnassa ja tavoitteet selvinä. Täytyy silti myöntää, että ikiomissa tekstipidoissa voisin irrotella enemmänkin ja sietää paremmin tekstieni keskeneräisyyttä. Myönnän myös lykkäämisen sietämättömän houkutuksen, joka voi johtaa koukutukseen, jos en ole valpas.

Rohkeutta siis! Teenhän unelmieni työtä. Voin ohjaajana esimerkilläni näyttää, miten kirjoittamisen esteitä nujerretaan ja heivataan hidasteita tieltä.. Voin löytää kirjoittamisen ilon yhä uudelleen ja auttaa ohjattavianikin löytämään sen.

Unelmat ovat eteenpäin vievä voima. Niiden todeksi tekeminen palkitsee. Näin sanoi some-, digi- ja markkinointiviestinnän asiantuntija Johanna Hurmerinta tänään tuoreen On aika muuttua -kirjansa julkkareissa. Tarvitaan rohkeutta. Tarvitaan kanttia hypätä tuntemattomaan. Jokainen tekstinohjaus on työssäni hyppy tuntemattomaan, opintomatka ja upeimmillaan suuri seikkailu.

Unelmista, rohkeudesta ja elämänvoimasta keskustelen usein myös henkisen kasvun mentorini kanssa. Elämä on kaunis ja hauras, eikä sitä kannata haaskata tympeisiin toimiin. Elämä järjestää aivan varmasti myös vastuksia. Kirjoittaminen on minulle yksi tapa saada niistä niskalenkki ja kirkastaa ajatuksiani.

Kirjoittajana kuljen vaihtelevissa tekstimaastoissa ja karkaan sivupoluillekin, jos siellä on jotakin kiehtovaa. Teen kaiken aikaa valintoja tilanteiden mukaan. Rakennan paloista kokonaisuutta. Annan teksteilleni ääneni.

Lapsuudenperheessäni viestittiin elämän tärkeistä asioista vaikenemalla ja naamioimalla. Olen kulkenut pitkän päivän tekstimatkaa opiskellen ja kirjoittamalla asioita auki. Kirjoittaminen on sekä iloni että vastukseni. Olennainen osa unelmaani on mahdollisuus auttaa toisia kirjoittajia sanoittamaan heille tärkeitä asioita näkyviksi.

Mainokset